Meillä vietetään tänään kolmatta isänpäivää. Vasta kolmatta, mutta traditiot alkavat olla selkeät. Minä paketoin lahjaksi kalsarit ja karkkia. Isänpäivänä on vaan pakko antaa lahjaksi kalsarit. Sitten teen jonkun astetta vaativamman kakun, joka menee perseelleen. Viime vuonna suklaa luisteli kakun päältä luoja ties minne ja tänä vuonna en meinannut millään saada juustokakkua hyytymään. Ensi vuonna juhlapöytään pakastealtaan kautta (mihin en tietenkään kykene).
On tässä vuodessa jotain uuttakin. V on tehnyt ekaa kertaa kortin ja lahjan isälleen. Meinasin tyrskähtää itkuun päiväkodin narikassa, kun näin kyseiset tuotteet. Kortissa oli maalaus, tulostettu V:n kuva ja tekstiä. Ja lahjaksi olivat koristelleet valkoiset posliinimukit. V ehkä vähän minimalistisesti, mutta oli onneksi muistanut piirtää myös mukin sisäpuolelle. Mutta siis vähän ne on ihania siellä päiväkodissa!
Omalle parinsadan kilsan päässä asuvalle isälleni lähetin lahjan pakettina. Nauratti kun katsoin paketin seurantakoodia, paketti oli noudettu 20 minuuttia saapumistekstarin jälkeen. Ei se paketista innostuminen ikää katso! Paketoin isille viiksikuvioiset Daddy-tuotteet eli t-paidan, kalsarit ja sukat. Aamulla puhelin piippasi ihan huikean kuvan, jossa isillä on päällä koko setti. Edellisen kerran annettiin sille kalsarit joskus teininä siskoni kanssa joululahjaksi. Satiinibokserit, joissa luki Dearest daddy. Äiti sanoi, että se oli käyttänyt niitä vielä silloinkin, kun ne olivat ihan riekaleina.
Meidän perheessä on oikein hyvä isä. Tyyppi, joka tasapainoilee uutterasti vaativan duunin, ikuisen raksan ja perheen välissä. Osaa paikata rikkinäiset housunsa, silittää paitansa, leipoa suklaakakun ja asentaa lautalattian parissa tunnissa. Tässä vaiheessa voi tietenkin miettiä, että mihin minua enää tarvitaan...? (Korulauseet sikseen - ihan saakelin moneen hommaan).
Tämän talon isä haluaisi olla iskä, mutta sehän ei ole niin yksinkertaista. Ensin häntä kutsuttiin äidiksi. Kun lapsi tajusi, että noita kahta tyyppiä pitää ehkä kutsua eri nimillä, sai isä nimeksi Tiia. Ei oikeasti mitään hajua, miksi. Nimi on todella kaukana Tiiasta. Välissä isi oli hetken aikaa isi. Tällä hetkellä häntä kutsutaan etunimellä. Asiasta on käyty kiivaita keskusteluja lapsen ja isän välillä ja aina keskustelu päättyy siihen, että V sanoo päättäväisesti isänsä etunimen.
Pitäkää peukkuja, että miehen ja appiukon leikkaamat kakkupalat pysyvät kasassa! Siitä ei nimittäin ole mitään takeita.