Hei te joilla on lapsia, pidätte lastenkulttuurista ja asutte järjellisen matkan päässä Hämeenlinnasta - lähtekää Hippaloille! Verkatehtaalla käynnistyi nimittäin tänään tapahtuma, joka tarjoaa neljän päivän ajan kaikenlaista hauskaa lapsille ja aikuisillekin. Teatteria, musiikkia, leffoja, työpajoja, konsertteja... Iso osa ohjelmasta on maksutonta ja maksullisten esitysten hinnat hyvin kohtuulliset.
Me nuoret kulttuurikorpit lähdettiin tietty liikkeelle ekana festaripäivänä ja heti aamusta. Puoli yksi oltiin jo ihan naatteja ja täydessä päikkärivalmiudessa, mutta olipa hauska aamupäivä!
Lähdettiin aika kunnianhimoisesti liikkeelle Vedenalainen maailma -työpajalla. Black lightiin perustuva paja oli tosi hauska ja hieno ja kaikkea, mutta ehkä vähän liikaa 2-vuotiaalle. Sekoiltiin elämystilassa ohjeistuksen ajan heiluttelemassa kaloja ja haaveja ja singottiin sen jälkeen askartelemaan muiden sekaan. Uskomatonta, että V kuitenkin lopulta kiipesi pöydän ääreen, väritti kalansa, tuhersi niihin liimaa ja minä painoin liimaan kukkasia. Saatiin me jonkun sortin tekele taideteos aikaiseksi. Isommat lapset teki tosi hauskoja juttuja. Toivoin salaa muutaman vuoden pikakelausta aikaan, jolloin V:kin pystyisi oikeasti keskittymään johonkin.
Päivän parasta antia oli kuitenkin ARX-talon pihasta löytynyt vapaassa käytössä oleva Soiva piha. Ja pihan rummut! V hakkasi rumpuja, nauroi ääneen, tanssi musiikkinsa tahdissa, taputti itselleen ja juoksi välillä ympyrää, koska oli vaan niin onnessaan. Mentiin välillä tekemään jotakin muuta, mutta palattiin aina takaisin rummuttamaan. Sekopäistä menoa kyllä, mutta onhan tuollaista riemua nyt vaan ihana katsoa.
Ja tiedättekö, paikka jossa saa vaan sekoilla vapaasti. No tietty toiset lapsen huomioon ottaen.
Festarointi päättyi meidän osaltamme puolilta päivin alkaneeseen Siina & Taikaradio -konserttiin. Vähän aikaa jaksettiin laulaa pääolkapääpeppu -henkisiä jollotuksia, juosta rinkiä nurmikolla, yrittää varastaa muiden eväät ja sitten lähdettiinkin suosiolla kotiin päin. Oli kivaa, sanoi V kotimatkalla. Ja niin kerrassaan oli. Eiköhän me mennä huomennakin!