Meillä kävi yksi virpoja. Se on tietenkin sata prosenttia enemmän kuin viime vuonna, jolloin ei käynyt ketään. Ei ole hyvä asua suhteellisen uusina ja tuntemattomina asukkaina maaseudulla, kun on aidannut pihansa ja varustanut sen korkealla ja raskaalla portilla. Ehkä vien ensi vuonna tien päähän jonkun virpojienhoukuttelemiskyltin! Koska todellakin haluaisin vaihtaa kasan pääsiäiskarkkia muiden askartelemiin ihaniin keväisiin oksiin. Niistä tulee niin mieleen lapsuus ja kutkuttavan jännittävät virpomiskierrokset.
Nythän tässä kävi sitten niin, että joudun syömään itse jo viime vuodelle ostamani karkit (niissä on edelleen päiväystä, tarkastin kyllä) ja hakemaan jostakin pääsiäisaskartelutarvikkeet. Missä edes myydään silkkipaperia? Tigerissa?
Kerran vuodessa haluaisin asua jossakin lapsiperheiden kansoittamassa tiuhaan asutussa lähiössä, vaikka muun aikaa olenkin omaa rauhaa arvostava erakko koirineni ja äänekkäine perheineni.
V innostui tietenkin virpomistapahtumasta ja oksasta. Halusi virpoa koiria, jotka eivät ehkä olleet ihan kauhean innoissaan ylenpalttisista pääsiäistoivotuksista. Mietin samalla, minkä ikäisenä lapset yleensä menevät virpomaan? Ei mitään muistikuvaa. En malta odottaa sitä aikaa, kun saan tehdä lapsestani pienen noidan ja askarrella kauniita virpomisvitsoja. Kai kaikki lapset haluavat mennä virpomaan?